Kulttuurimme kahleet?

Yritän kirjoituksessa keskittyä uskonnon ja politiikan synnyttämien ongelmien pohtimiseen. Yritän myös hahmotella sitä, minkälaisia ulottuvuuksia lapsuuden, uskonnon ja politiikan välillä on. Lisäsin tekstin otsikkoon sanan kahle, joka omasta mielestäni kuvastaa jonkin verran sitä, mistä näissä asioissa on pahimmillaan kysymys. Suomessa on selkeää epäjohdonmukaisuutta siitä mikä on uskonto ja mikä on uskontoon kuuluva ihminen. Esimerkiksi, Abrahamiset uskonnot ja siihen syntyneet. Voi myös olla niin, että lapsi on kastettu uskontoon, mutta kulttuurillinen perinne ei anna myöten uskonnottomuutta. Tästäkin lisää myöhemmin.

Uskontoon siirtymisen myötä ihminen otetaan osaksi yhteisöä. Valitettavasti on myös niin, että osassa yhteistä maailmaamme vapaus riistetään väkivaltaisesti sen myötä. Tapahtuu sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta. Koskaan ei kuitenkaan ole niin, että kastettu, riiteillä tai muilla uskontoon otettu lapsi olisi valinnut sen miksi hänet julistetaan. Näin tapahtuessa ei voida syyttää niitä, jotka ovat sen tehneet, vaan niitä, jotka ovat sen määränneet tehdyksi. Tällöin puhutaan politiikasta, joka nivoutuu vahvasti uskontoon kautta historian.

Se, että lapsi tai aikuinen otetaan osaksi uskonnollista järjestelmää on syvästi sidoksissa vallitsevan kulttuurin omaksumiin tapoihin ja uskomuksiin. Edelleenkin syrjässä elävien heimojen uskomukset omista jumalistaan määrittelevät lapsen tulevaisuutta, mutta nykyisen globaalin maailman ehdoilla näin ei mielestäni ole oikeudenmukaista tehdä. Ihmiset ovat erilaisia ja se on kaunista. Uskonto puolestaan haluaa määritellä ihmisyydelle rajat sen puolesta, että heimon jäsenet ymmärtävät pysyä omalla alueellaan. Kuten varmasti heikko lukutaitoisimmatkin ovat huomanneet, maailma ei toimi enää niin. Ihmisyys on mielestäni, optimistisimmassa ja sen optimaalisimmassa skenaariossa, siirtymässä kohti yhtenäistä ja yleisesti hyväksyttyä mallia ihmisyydestä. Tiedämme miten ihminen on toiselle hyvä ja millä tavalla tämän tavoitteen saa saavutettua. Tämä tavoite saavutetaan puhtaasti tieteellisten menetelmien ja niistä syntyneiden tulosten kautta, vaikka jotkut tieteellisesti lukutaidottomat ehkä muuta väittävätkin.

Ongelma joka muodostuu uskontojen välille ei suinkaan ole se, että ne tarjoavat lohtua läheisen menetyksen puolesta yms. ellei se määrittele myös ympäröivän sosiaalisen rakenteen muotoja, kuten kävi varhaiselle Anglikaaniselle kirkolle, josta vielä selvyyden vuoksi mainittakoon, että kysymyksessä on myös yksi lukuisista Abrahamisen uskonnon muodoista, joka loi lakeja naimisiinmenosta ja sen merkityksestä.

Ongelma on se, että tämänhetkisten uskontojen kirjat sisältävät vilpittömiä uhkauksia siitä, mitä yksilölle tapahtuu mikäli hän lähtee pois "omasta uskonnostaan". Abrahamisten uskontojen yhteinen paha on helvetti ja sen eri muodot. Se on viety äärimmilleen useiden uskontojen toimesta ja tällöin sosiaalinen syrjiminen, alistaminen, pahoinpitely ja kuolema ovat asioita, jotka ilmenevät myös meillä Suomessa, Suomalaisissa uskonnoissa. Kyseiset perisynnit ja uhkailut vaikuttavat myös vakavasti siihen, millä tavoin lapsi kasvaa osaksi ympäröivää yhteisöään. Jotkut saattavat kokea emansipoituvansa omien uskonnon määrittelemien rajoitusten myötä, mikä on melko epärationaalista, joskin oman selviytymisen kannalta varmasti tärkeää.

Voidaanko samaa mekaniikkaa havaita poliittisessa ajattelussa? Mielestäni poliittinen järjestelmä sisältää liiallisen määrän uskomuksien ja mielipiteiden kautta tehtyjä päätöksiä ja on valitettavaa huomata, että poliittinen järjestelmä ei muutu. Muutos olisi hyvä nähdä ja tieteellisten menetelmien pohjalta tehtyjen päätöksien määrän tulisi lisääntyä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Tilastoja ei ymmärretä vaan niistä yritetään tehdä tulkinnanvaraisia. 

Jossakin välissä on valitettavasti käynyt niin, että ihmiset ovat alkaneet toteuttaa heimojärjestelmien sisällä toimivaa uskonnollista dogmaa. Ja haluat tai et, kysymyksessä on tällöin poliittinen liike. Järki on heitetty sen kaltaisessa ajattelussa romukoppaan jo toistamiseen ja perverssit, tavallisesti miehet, ovat päässeet sanelemaan heimojensa säännöstöjä mielivaltaisesti. Mainittakoon näistä esimerkiksi Katolinen kirkko, joka ei hyväksy kondomeja tahi abortteja. Kummatkin selkeitä ihmisoikeuksia omalta osaltaan. Poliittiselta puolelta mainittakoon Suomen Kristillinen Puolue ja Perussuomalaiset, jotka tarkoituksen mukaisesti tuovat esille uskonnollisuuden ja sen kautta saavutetun moraalisen ylemmyyden. Yhdysvalloissa tilanne on riistäytynyt jo aivan absurdiksi. Siellä poliittinen ura miinoitetaan kristillisen eetoksen miinoilla.

Rasismin ja syrjinnän ehdoilla tehty poliittinen ideologia perustuu samanlaiseen järjettömyyteen, jossa sivuutetaan tiedetyt faktat ja realiteetit, sekä kaikki muukin, perverssin säännöstökokoelman toteuttamisen verukkeella. Rasismi ilmenee tämän verukkeella niin, että muiden uskontojen tapoja, merkityksiä ja kaikkea vähätellään oman uskonnollisen ylemmyyden turvin. Poliittisesti rasistinen toiminta on nimenomaan Suomessa avointa ja julkeaa, sillä sen verukkeella sekoitetaan aiemmin mainitsemani uskonto ja siihen syntynyt ihminen. 

Suomessa on edelleenkin lapsellinen maailmankuva maakunnasta toiseen siitä, millainen on Suomi. Vain muutama kolumnisti on maininnut Suomen olevan alunperin monikulttuurinen kokonaisuus. Tämä on helppo huomata. Lue kirja. Ongelma ei olekaan se, että on olemassa monia kulttuureja vaan se, että valtion tulisi olla aidosti sekulaarinen järjestelmä. Elämme vuotta 2017. Miksei näin ole! Ei auta kuin ajatella millä tavoin nykyisen Suomen alueelle saapunut kristinusko on näyttäytynyt esi-isiemme silmissä. Pitivätkö silloiset Ahdin ja Tapion palvojat leirejään kylien keskustoissa, sillä juuri tästä on kyse, kun seuraan nykyisten Jeesuksen seuraajien toimintaa. Vertaan näitä sen takia, että heidän pelkonsa perustuvat samaan asiaan jota he itse edustavat. Uskonnon siirtymiseen paikasta A paikkaan Suomi. Suomessa sitä ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Ainoa asia mitä Suomessa on hyvä pelätä tämän asian suhteen on se, miten vallitseva valtio järjestelmämme kykenee siihen suhtautumaan. Painotan tässä vielä sitä, että valtiomme on sitoutunut noudattamaan valtionkirkon järjestelmää ja arvoja. Se on väärin. Valtio on myös säälittävän heikko siinä miten rasistiset lausunnot ja edustajat saavat asioitaan hoitaa. Tämä ei suinkaan ole ainoastaan Suomalainen ongelma. 

Tämän puolesta olisi myös järkevää miettiä, saako lapsesi oikeudenmukaista kohtelua, kun laitat hänet pyhän veden alle ja laulat virren? Tai usutat omaa poliittista näkemystäsi hänelle? Mielestäni kysymyksessä on valtionmukainen kohtelu. Arvon lukija, se ei tarkoita oikeudenmukaista, vaikka kovasti näin Suomi100 juhlallisuuksien kynnyksellä voitaisiin uskotella.

Syyllistäminen mystisen ja olemattoman avulla repii ihmismieltä enemmän kuin tieto siitä, että elämme elämäämme osana sosio-biologista systeemiä, jonka läsnäolo vaikuttaa kaikkeen ympärillämme olevaan. Puut kasvavat ja kuolevat, siihen ei tarvita mitään yliluonnollista sekoilua toteamaan sen tapahtuvan. Politiikassa asia ei ole näin. Kuten varmasti monet ovat huomanneet viimeisen viiden vuoden aikana, politiikan vanhat ja huonoiksi todetut ideologiat pulpahtelevat pinnalle ilman suurempaa ponnistelua. Kysymyksessä on melko varmasti samanlainen mekaniikka kuin siinä, että siirrät omat uskomuksesi eteenpäin. Politiikassa hyödynnetään näitä lapsellisia merkityksiä ja synnytetään tilanne, jossa kuulija ei suinkaan ajattele valtion hyvää, toimivaa demokratiaa tai paikallisen päätösvallan toimivuutta vaan sitä, miten hänen lapsellinen, arjen ulkopuolella oleva todellisuus toimii - mihin hän saa tulevaisuudessa uskoa.

Omalta kohdaltani uskonnollisten järjestelmien sivuuttaminen elämästäni oli helppoa ja en kokenut ahdistelua tai syrjintää. Monet Suomessa kuitenkin kokevat ja tavallisesti he maksavat siitä sillä, että traumat kaltoinkohtelusta siirtyvät sukupolvesta toiseen. 

Uskontoon ottamisen ongelmista haluaisin täsmentää sen, että lapsi ei valitse uskontoaan. Heitä, tai heidän ympäristöään on turha maanitella. Kaikkeen voi kuitenkin antaa rationaalisen lisän. Mikäli siihen ei kykene, on parempi, että jättää lapset rauhaan kokonaisuudessaan. Lapsilla on oikeus olla kuulematta vaahtoavia lapsen tasolla olevia aikuisia - se lukee myös Lapsen oikeuksien sopimuksessa.

Pähkinänkuoressa: Maailman pitäisi muuttua kohti tieteellisiä toimintamalleja ja jättää kaikki uskomukset niille kuuluvalle paikalleen. Satukirjoihin. Ihmisoikeudet ja niistä kiinni pitäminen on tärkeää ja ihmisen arvo pitää tunnistaa riippumatta siitä mistä puhutaan. Järkevä argumentointi ja arvostelu on sallittua ja sitä ei pidä pelätä. 

Hyvää kesää luuserit!